Skotlannissa pelattiin neljännen kerran seniorien EM-kilpailut. Järjestäjänä oli Greenacres Curling Club, joka isännöi myös vuonna 2005 MM- seniorikilpailuja. Suomea edusti silloin naisten sarjassa Joen Fikat maajoukkueena. “European Senior Invitation Curling Championship” nimellä kulkevan kilpailun kutsun olivat ottaneet vastaan 18 mies- ja 12 naisjoukkuetta. Edustettuna olivat kaikki merkittävimmät seniorijoukkueet, vain Saksa suurista curlingmaista ei ollut paikalla.
Alkupeleissä joukkueet oli jaettu kolmeen lohkoon. Suomen Timo Kausteen joukkueen lohkossa pelasivat Ken Horton Skotlannista, Brian Grey Irlannista, Sergey Korolenko Venäjältä, Andras Rokusfalvy Unkarista ja Kenneth Maxwell Englannista. Suomen joukkueessa pelasivat Matias Virtaala, Yrjö Franssila, Jorma Venäläinen ja Kippari Timo Kauste.
Alkulohkon pelit kulkivat vauhdilla, ensimmäisessä pelissä Horton pysyi mukavan turvavälin päässä takana koko pelin ajan. Vauhtiin päästyämme pelasimme erittäin vahvasti Irlantia vastaan, Matias toteaa. Vanha ystävämme Sergey Venäjältä piti meitä tiukoilla seitsemänteen päähän saakka. Viisi pistettä siinä ja vielä yhden varastus viimeiseen ja se oli siinä. Ainoa pistemenetys tuli Unkarille, joka viimeisessä päässä varasti kaksi ja tasasi pelin. Lohkon viimeinen peli Englantia vastaan oli tyypillistä pakkopullaa, ehdottomasti meidän heikoin peli. Selvittiin voittoisasti siitäkin ja lohkovoittajana kahdeksan parhaan joukkoon. Hollannin Neeleman voitti oman lohkonsa puhtaasti ja oli ranking ykkönen, me kakkonen. Vastaan tuli aivan uusi tuttavuus Joller Sveitsistä. He joutuivat todella kovaan kyytiin, kun meidän peli kulki. Sveitsi kätteli jo kuuden pään jälkeen.
Tie semifinaaleihin oli auki. Muut semifinalistit olivat Skotti Horton, Gray Irlanti ja meidän kaikkien tuntema Ruotsin entinen maajoukkuekippari Carlsten. Semifinaaleissa saimme uudelleen vastaan Skotlannin. Pelin alussa kyyti oli kylmää, viisi päätä ja tilanne 1-5 skoteille. Sitten tapahtui se kuudennen pään ihme, Hortonilla kolme kiveä pesässä ja suojia pesän edusta täynnä! Onneksi niistä suojista kaksi oli meidän kaukosuojaa, jotka vastustaja oli ehkä vaarattomiksi arveltuaan jättänyt paikoilleen. Neljännellä kivellä pitkä tökki kakkoseksi, viidennellä pitkällä ratsulla kaksi vastustajan kiveä ulos ja oma kolmoseksi. Kuudennella porattiin tunneli etusuojiin, skotit yrittivät tukkia, mutta suoja nousi liikaa. Viimeisellä kivellä määris pesään, ja olimme taas mukana pelissä. Jatkopäässä heitimme suojia ja odotimme vastustajan virhettä, joka tulikin sitten vihdoin seitsemännelä kivellä, kun kippari Ken Hortonin suojan poistokivi jäi pesän eteen uudeksi suojaksi. Kippari Kausteen kierto onnistui täydellisesti eikä vastustajalle viimeisellä kivellään jäänyt muuta mahdollisuutta kuin yrittää rollipoistoa pesän laitakiven kautta. Erittäin vaikea heitto. Horton osui juuri osuma-alueen viereen, ratsukivi poistui meidän ykköstä hipoen, meille yhden varastus ja finaaliin.
Finaalista tuli Suomi-Ruotsi ottelu. Per Carlsten yritti ravistella meitä kannoiltaan, ja melkein onnistuikin. Varasti toisessa päässä kolme, kuittasimme sen neljännessä päässä ja sitten mentiin vuorotahtiin. Pääsimme viimeiseen päähän pisteen johdossa ja omistimme hammerin. Ruotsi ei saanut viimeisiä kiviään taivuteltua suojien taakse kunnolla, joten poistamalla puolittain näkyvät kivet, saimme nollapään ja pisteen voiton. Näin oli Ruotsi kaatunut ja Suomi aloitti mestaruusjuhlat!
